Mikä on kaksikielisyys? Puhekielten merkitys
On helppo havaita, että ilmiö, joka antaa tämän tekstin otsikon, on muodissa. Nykyään emme puhu mistään kaksikielisyys tietenkin
Pienistä esihistoriallisista heimoista, jotka juuri niiden pienen koon vuoksi joutuivat ymmärtämään naapureiden kanssa neuvottelemaan, jopa esimerkiksi Koinee muinaisesta Kreikasta on aina ollut läsnä kykyä puhua useilla kielillä ja se on olennainen piirre kaikkein primitiivisimmista yhteiskunnista.
Mikä on kaksikielisyys?
Kaksikielisyys, jota me elämme tänään, on massiivisesti globalisoituneesta maailmasta, jolla on selkeästi hallitseva lingua franca (englanti) ja vähemmistökielet mutta joka on enemmän tai vähemmän altistunut koko maailmalle. Mahdollisuus olla kaksikielinen tänään tarkoittaa virtuaalista mahdollisuutta tietää minkä tahansa kielen, joka on nyt olemassa missään paikassa planeetalla .
Ja kaikki tämä siksi, että jonkin ajan kuluttua ihmisen evoluution aivot muuttuivat niin monimutkaisiksi ja muokattaviksi, että hän pystyi luomaan perustan kielelliselle järjestelmälle, kaikille mahdollisille muunnelmille ja kyvylle oppia heitä. Miten tämä selitetään?
A priori, lähes kaikki kahdenkielisyyden määritelmät ymmärtävät, että kaksikielisillä ihmisillä on äidinkieli tai hallitseva ja toinen kieli (puhumatta vähemmän tiukasti, voidaan ymmärtää, että se voi tapahtua myös silloin, kun on olemassa useampi kuin yksi "toissijainen" tai puhua monikielisyydestä), ja on hyvin harvinaista jättää tämä kielten hierarkkinen ero yksinkertaisesti jättämällä kaksikielisyyden määrittelyyn kyky hallita kahta kieltä. Kaksikieliset tai kaksikieliset ihmiset ovat käytännössä olemattomia. Siksi suurimmassa osassa tapauksista kaksikielinen henkilö saa a ensisijainen kieli (L1) ja ainakin yhden toissijainen kieli (L2).
Emme kuitenkaan ole vielä tarjottaneet täydellistä määritelmää. Tämä johtuu siitä, että kaksikielisyyden käsitteellistäminen on kiistanalainen asia. Kuten jotkut kirjoittajat voivat väittää, että tämä tapahtuu vain silloin, kun henkilö hallitsee L1: n ja L2: n kieliopillisia rakenteita, on olemassa myös kahdenlaisia käsitteitä, kuten kyky saada vähäinen osaaminen muun kuin kielen puheeksi, ymmärtämiseen, lukemiseen ja kirjoittamiseen äiti
Tyypit kaksikielisyyttä
On hyödyllistä tietää erotus lisäaineen kaksikielisyys ja kaivannaista kaksikielisyyttä .
Tämä luokitus vastaa tapauksia, joissa toinen kieli täydentää toista (ensimmäinen luokka) ja ne, joissa toinen kieli korvaa toisen. Tämä korvaamismekanismi selitettäisiin niistä tavoista, tavoista ja yhteyksistä, jotka liittyvät siihen, että sama henkilö hallitsee kielten sijasta kaikkien ihmisten yhteisiä biologisia rakenteita. Jos kieltä arvostetaan enemmän kuin toinen, sillä on enemmän arvostusta, sitä enemmän kuullaan tai yksinkertaisesti ei ole kommunikaatiotilanteita, joissa yhtä kieltä voidaan käyttää, jonkin kielen verkkotunnus päätyy vähenemään. Tätä prosessia ei selitetä, joten neuropsykologiset perusteet, mutta se on myös olemassa.
Toinen tärkeä ero on se, että samanaikaista kaksikielisyyttä ja peräkkäistä kaksikielisyyttä .
Ensimmäinen on seuraus altistumisesta eri kielille hyvin varhaisen vaiheen kasvun aikana, jopa ensimmäisten elämänvaiheiden pre-kielellisissä vaiheissa. Toisessa kielessä opitaan, kun vakiintunut peruskieli on jo olemassa. Nämä ovat rakenteita, jotka on tehty selittämään L1: n domeenin eroja L2: n yli, mikä on ilmeistä peräkkäisen kaksikielisyyden tapauksessa.
Kaksikielisyyden kehittäminen
Ensisijaisen kielen ja toissijaisen kielen välinen sovitus tehdään ensimmäisistä esityksistä puheeksi. Ensimmäinen asia, joka esitetään, on fonologia eri kielten : ts. fonologia, joka käyttää foneemien valikoimaa, joka on käytännöllisesti katsoen sama molemmilla kielillä. Sitten olisi olemassa rinnakkainen kehitys fonetiikan, morfologian ja syntaksin suhteen ja lopuksi tietoisuus kaksikielisestä kyvystä (ja siksi kyvystä kääntää tarkoituksellisesti).
Myöhemmissä vaiheissa, oppimalla erilaisten kielten kontekstuaalista käyttöä, kieli liittyy asenteisiin, vaikutuksiin, erityistilanteisiin jne. alitajuisesti. Eli siitä tulee kontekstuaalinen työkalu. Tästä syystä jotkut ihmiset aina puhuvat katalaanilla akateemisissa yhteyksissä, vaikka ei ole olemassa kirjallista tai kirjoittamatonta sääntöä, joka edellyttää sitä. Emme saa unohtaa, että kielen hankinta ja tuotanto ovat ympäristön välittämiä, ja se on erityisessä tilanteessa, jossa käytetään kieltä.
Tieteellisesti todistetut edut useiden kielten puhumisesta
On olemassa tieteellinen yksimielisyys siitä, että nuoremmilla ikäryhmillä on enemmän aivojen plastisuutta , eli aivot ovat herkempiä ulkoisille ärsykkeille, jotka aiheuttavat muutoksia hermojärjestelmässä. Tämä muovaisuus mahdollistaa uusien kielten oppimisen suhteellisen helposti (puhutaan kriittisistä ajanjaksoista, määrittämällä aikakynnys, jolle jokin kieli voidaan oppia nopeasti), ja tämä oppiminen puolestaan tuo monia muita etuja. Näiden nuorten oppilaiden tärkein etu ei ole vain nopeudella, jolla he voivat alkaa puhua toisella kielellä. Heidän kykynsä sanoa toissijaisen kielen foneemit täsmällisesti toisiinsa peräkkäisiin kaksikielisiin verrattuna on myös merkittävä.
Tämä liittyy siihen, että vastasyntyneillä on "rajoittamaton määrä foneemia". Yleensä, mitä lähempänä uuden kielen syntyä ja oppimista on aikataulussa, sitä vähemmän on todennäköistä, että kyky erottaa ja tuottaa tietyt kieleen käytetyt foneemit on menetetty.
Toisaalta aikuisilla, kun oppii kieltä, on resursseja, joita nuoremmilla lapsilla ei ole. Ilmeisimmin on kognitiivinen kyky, mutta myös itsemotivaation mahdollisuus, tahallinen oppiminen jne. Kuitenkin kehityksen psykologian ulkopuolella, mikä tekee useiden kielten oppimisen mahdolliseksi on tarve. Tässä mielessä, molemmat samanaikaiset ja peräkkäiset kaksikieliset käytä tietyn kontekstin vastaavia kieliä .
On olemassa monia kriteerejä ihmisten kaksikielisen kehityksen selittämiseksi ja ennustamiseksi. Positivisemmasta näkökulmasta katsottuna muuttujan "altistuminen kielelle" mitattuna sen ajan, jonka aikana aihe on kohdistettu jokaiselle kielelle, näyttää olevan pätevä. Sama pätee muuttuviin "kieliin, johon se on aikaisemmin altistunut". Kuitenkin, menemme pidemmälle, voisimme myös harkita muuttujia, kuten lapsi tuntee kunkin kielen puhuja (lähimmässä ympäristössä tietenkin), konteksti, jossa se käyttää jokaista kieltä ja siten jokaisen kielen käyttöä. kieli. Tällainen kvalitatiivinen analyysi kuitenkin karkottaa useimpien tutkimuslinjojen esityksiä, keskittyen enemmän asepsian määrittelemään työhön tai akateemiseen ympäristöön ja ihmissuhteiden yksiulottuvuuteen.
Asiayhteydessä
Ihmisen mielen kyky oppia enemmän kuin yhtä kieltä voidaan ymmärtää sekä eduksi että rajoitukseksi. Ei ole epäilystäkään siitä, että tämä on etu siinä mahdollistaa uusien ajattelutapojen syntymisen , tuntea ja jopa ratkaista ongelmia. On jopa puhuttu aivojen eduista kielitaidon ulkopuolella. Kuitenkin kyky hallita kieliä on myös rajoittaminen maailmassa, jossa tieto ja taito ovat tulleet piirteet , ominaisuuksia, jotka auttavat asemaa kilpailukykyisessä maailmassa ja vaativat aina uusia ja parempia kompetensseja.
