Transatlanttisen sopimuksen (TTIP)
Lyhenteiden amalgaami on avautuva kuvaamaan sama asia. Ja se ei ole ilman syytä. Se opasiteetti, jota tätä uutta käsitellään vapaakauppasopimus Yhdysvaltojen ja Euroopan unionin välillä , herättää median toimijoiden keskinäisen yhteisymmärryksen. Tästä huolimatta lehdistössä on yleisesti hyväksytty englanninkieliset lyhenteet, joita YK: n toimielimet ovat saaneet käyttöön, TTIP (transatlanttinen kauppa ja investointipankki, englanninkielinen lyhenne) [1].
Kuitenkin aakkosetki ei pääty TTIP: hen. CETA (kattava talous- ja kauppasopimus) ja SPA (strateginen kumppanuussopimus) ovat kaupallisia ja poliittisia sopimuksia unionin jäsenvaltioiden ja Kanadan välillä. Tämä toimii siltana TTIP: n toteuttamiseksi. Osapuolten neuvottelut ovat päättyneet 26. syyskuuta 2014, kunnes sopimus ratifioidaan neuvostossa ja Euroopan parlamentissa (toimivaltaisessa elimessä) sekä EU-maiden asianomaisissa parlamenteissa (jos niiden perustuslaissa sitä vaaditaan).
Mutta mikä on TTIP?
Tuntuu siltä, että tämä sopimus oletetaan yleisesti, järjestää maailman suurimmat vapaakauppamarkkinat, jotka kokoavat yhteen yli 800 miljoonaa kuluttajaa ja yli puolet maailman BKT: stä (54%), mikä myös uhkaisi Euroopan talouksia 120 000 miljoonalla eurolla ja amerikkalaisista 95 000 miljoonalla eurolla (taloustieteen tutkimuskeskuksen laatimat tiedot) [2]. Tämän taloudellisen näkemyksen mukaan Euroopan kansalainen ei epäilisi implantointiaan, mutta miksi niin paljon salailua?
TTIP ylittää selvästi "yksinkertaiset" vapaakauppasopimukset, koska siinä pyritään selkeyttämään kolme erittäin tärkeätä tavoitetta. Ensimmäinen on viimeisten tullien (tariffiesteiden) poistaminen, jotka ovat jo hyvin alhaisia [3]. Toiseksi tällä välin pyritään "yhdenmukaistamaan" ei-tariffiesteitä (normeja) asianomaisten maiden välillä [4]. Lopuksi se takaa laillisia mekanismeja, nimeltään ISDS (Investor-State Dispute Settlement), jotta sijoittajat eivät kohtaisi lainsäädännöllisiä tai lainsäädännöllisiä esteitä niillä markkinoilla, jotka he aikovat päästä, ja jos he löytävät ne, he voivat välttää niitä. Toisin sanoen TTIP (tai myös CETA) pyritään priorisoimaan suuryritysten edut valtioiden kesken , mikä merkitsisi sitä, että tämä johtaisi [5] + [6]
Itse asiassa lukuisat amerikkalaiset [7] ja eurooppalaiset [8] lobbaajat ovat käynnistäneet neuvottelut, mutta virallisesti ne ovat kunkin hallitusten virkamiehiä, jotka käsittelevät sitä [9]. Neuvottelut teoreettisesti päättyvät ensi vuonna, mutta niitä edeltää pitkä ratifiointiprosessi neuvostossa ja Euroopan parlamentissa sekä niissä maissa, joita niiden lainsäädäntö edellyttää. Tämä prosessi ei ole helppo tehtävä tässä taloudellisen, sosiaalisen ja poliittisen kriisin aikana Euroopassa (etenkin etelässä). Tässä yhteydessä ja epävarmuutta TTIP: n mahdollisista seurauksista, päätellään toimielinten läpinäkyvyys [10].
Mitä etuja tai haittoja TTIP tuo?
Edut tai haitat eurooppalaisille tai amerikkalaisille yhteiskunnille ovat erilaiset jokaisen tapauksen mukaan ja ideologisen prisman mukaan, josta näytät. CEPR: n pankkiurheilun laatiman Euroopan komission (joka myös vakuuttaa, että se on taloudellinen ennuste ja koska on ilmeistä, että väistämättä ei ole varmuutta) laatiman raportin mukaan edut liittyvät talouskasvuun (0,5% BKT: stä EU: ssa ja 0,4 prosenttia Yhdysvaltoihin), erityisesti tietyillä aloilla: erityisesti autoteollisuudessa (40 prosenttia viennin kasvusta), metallurgisesta sektorista (+ 12 prosenttia), jalostetuista elintarvikkeista (+9 %), kemialliset tuotteet (+ 9%) ... Työllisyyden osalta komissiolle tilaamassa tutkimuksessa ennustetaan työpaikkojen siirtymistä sektoreiden välillä (suhteessa 7 työpaikkaan jokaisesta tuhannesta kymmenessä vuodessa) eikä oikeastaan luoda sitä . Tämä on tärkeää! Poliitikot pyrkivät aina luomaan työpaikan vapaakauppasopimuksen (tai muiden epäilyttävän legitimiteetin etujen) oikeuttamiseksi, kun he eivät todellakaan noudata heidän edustamiensa toimielinten virallisten tutkimusten tietoja.
Lisäksi haitat toteutuvat monilla tasoilla, joita ei mainita CEPR: n tutkimuksessa (analyysi on liian taloudellista): sopimus vaarantaa sosiaalisen, taloudellisen, terveyteen, kulttuuriin, ympäristöön, poliittiseen ja jopa geopoliittiseen Esimerkiksi Kansainvälisen työjärjestön (ILO) ehdottamat kahdeksan perusoikeutta hyväksytään EU: n jäsenvaltioissa.Vastineeksi vain kaksi niistä on Yhdysvaltojen hallituksen ratifioima. Vapaa kauppasopimusten kokemus viittaa siihen, että sääntöjen "yhdenmukaistaminen" perustetaan alimman yhteisen nimittäjän pohjalta, mikä johtaisi eurooppalaisten työntekijöiden perusoikeuksien menettämiseen, joka erikseen mainittiin CEPR: ssä. joka vakuuttaa itse asiassa tarvetta vapauttaa työllisyys.
Toinen esimerkki, jota ehdotamme sosiaalisen herkkyyden vuoksi, on uhka ympäristölle. Vapaan valuutan markkinat lisäävät tavaraliikennettä samoin kuin energiankulutusta ja sen saastumista. Toisaalta tiettyjen saastuttavien tekniikoiden, kuten liuskekaasun (fracking) poistaminen ja käyttö sallivat maatalouden kemikaalien käytön (pidätkö kloorilla ja naudanlihalla kylvettynä kanaa hormoneilla ? sic.) tai avata ovia muuntogeenisille organismeille (vaikka Espanjassa muuntogeenisten organismien käytäntö on syvään juurtunut [11]) ... olisi joitain näistä vaikutuksista otettava huomioon.
Tämän kohdan lopuksi mainitsemme kaikkein huolestuttavimmat: demokratian menetys . Poliitikot ja kansalaiset vahvistavat ehdottomasti, että elämme demokratiassa. Mutta demokratia ei ole tai ei ole, mutta se on enemmän tai vähemmän tuottavan rakenteen ja järjestelmän sisällä toimivien toimivaltaisten toimijoiden (joissa yhteiskunta on demokraattisessa legitiimi toimija). Euroopan unionin avoimuuden puute jo olemassaolevan, epädemokraattisen TTIP: n ympärillä, jonka Euroopan unionin tuomioistuin tuomitsee (CURIA), on ominainen perussopimusten demokraattisen laadun heikkenemisen vuoksi. Talous heikentää politiikkaa ja asettaa yhteiskunnan ehdottomasti markkinoiden lainsäädäntöön.
Vapaa (uusi) markkinat "anarkia"
Eurooppa, joka suhtautuu suurien valtioiden rajat ylittävien toimeksiantojen piiriin, johtaa muuttuvaan tuotantojärjestelmään ja siksi sosiaaliseen järjestelmään sekä regressioon valtioiden suvereniteettiin (kun ne ovat lähteneet sen jälkeen, kun allekirjoittivat suvereniteetin siirron Lissabonin sopimukset). Suuryritysten toimintaedellytysten vapauttaminen, mikä lisää kilpailua (hyper-kilpailu), johtaa tilanteeseen, jossa pieniä tuottajia voidaan rangaista vakavasti, jos he eivät kykene sopeutumaan näihin uusiin olosuhteisiin (sopeutuminen sähköiseen kaupankäyntiin) kaupankäynti olisi perustavaa laatua) aiheuttaen ristiriitoja kaikilla yhteiskunnan tasoilla.
Monopoleilla ja oligopoleilla on mahdollisuus lisätä toimintavalmiuksiaan valtioita vastaan , joka puuttuu oikeudellisista välineistä tähän (muista State-company arbitration mechanisms ISDS). Espanjan ääritilanteissa havaitut rakenneuudistukset ovat perustana vapaalle liikkuvuudelle. Jälkimmäinen, jos se toteutuu, on uusi askel kohti taloudellista globalisaatiota, ja Yhdysvallat alkaa tietyllä etulyöntiasemalla. Kaikki tämä Internetin jättiläisten vaikutuksen ansiosta: Google, Amazon, Facebook, Microsoft ... Tämä markkinoiden purkaminen pahentaa myös kriisin mahdollisuutta. Ensinnäkin tuottavan erikoistumisen tulos määrätyllä alueellisella alueella, joka pyrkii tehostamaan tuottavaa monimuotoisuutta vastaan, jonka vastus kapitalismin sekalaisiin talouskriisiin on tehokkaampaa. Toiseksi valtiot eivät ole yhteiskunnallisten voimien ja työnantajien joukkoja välittäjinä, eikä niillä ole toimivaltaa tuottavuuden romahtamisen välttämiseksi. Demokratian menetys talouden hallintaan on lopullinen hinta.
toteaa:
[1] //ec.europa.eu/trade/policy/in-focus/ttip/ind ...
[2] CEPR on yksityisten pankkien rahoittama organisaatio (aula).
[3] Maailman kauppajärjestön mukaan tariffien esteet Euroopassa vaihtelevat tuotteiden mukaan, mutta keskimäärin 5,8 prosenttia. Tuotteita, jotka sisältävät korkeamman tullin, ovat maataloustuotteet, joiden keskiarvo on 13,24 prosenttia. Toisaalta teollisuustuotteille asetetut tullit ovat huomattavasti alhaisempia, 4,2%.
[4] Fondation Res Publican tekemän tutkimuksen mukaan 16. syyskuuta 2013 sääntöjen "yhdenmukaistaminen" tehdään "alla". Toisin sanoen kansalliset tai ylikansalliset säännöt, joiden rajoitukset ovat vähemmän "haitallisia" pääomavirtojen kannalta, toteutetaan.
[5] Yhdysvaltojen hallituksen Ranskan pankkiyhtymälle BNP Paribasille asettama, lähes 9 000 miljoonan euron sakko väitetystä sijoituksesta Yhdysvaltojen kauppasaartoihin (Kuuba, Iran ja Sudan) edellyttäisi, että talouslaki Amerikkalainen voittaa muiden. Vaikuttaa paradoksaalilta, että kun transatlanttinen sopimus pannaan, kun tulevien kansainvälisten tuomioistuinten puolustama monikansallisten yritysten etuja on etusijalla, Yhdysvaltojen hallitus voi määrätä lakilleen (koska se hallitsee dollaria) eurooppalaisille yrityksille.
[6] Vaikuttaa tärkeältä selventää, että Amerikan tärkein etu on imperialistinen ja siksi geopoliittinen (tai geostrateginen). Syynä on Kiinan hallituksen uuden protektionistinen asenne, erityisesti omien korkean teknologian brändien suojelemiseksi kansalliseen kulutukseen. Myös rahapoliittiset pyrkimyksensä pyrkivät lähestyvän dollaria vähitellen (vaikkakin tämä on kaukana). Lisäksi Yhdysvallat haluaa tasapainottaa kauppataseensa viime vuosina, jotta voidaan taata hegemonia teollisuustuotteiden lainsäädännöstä. Tämä johtaisi siihen, että kolmansien maiden mukautuva tarve transatlanttisen sopimuksen tuottaviin sääntöihin. Vaikka Euroopan edut ovat toisaalta pelkkiä merkantilistisiä kysymyksiä (ilman poliittisia pyrkimyksiä vastustaa amerikkalaista ylivaltaa), Yhdysvallat pyrkii pitämään hegjemoniaan kaikin keinoin, mikä aiheuttaa pyrkimyksiä syrjäyttää Kiina ja Venäjä. Prosessi ei ole helppoa, koska jälkimmäiset etsivät liittolaisia vastustaa amerikkalaista hegemoniaa. Selkein esimerkki löytyy BRICS-kokouksesta Brasiliassa samaan aikaan kuin MM-kisat; samoin kuin Vladimir Putin -kiertue Latinalaisessa Amerikassa. Huomattavaa on hänen suostunut saavuttamaan BRICS-investointipankki ja Kiinan ja Venäjän yhdistävä kaasuputki.
[7] Jotkut maatalouden elintarviketeollisuus, kulttuuriala tai muut tietotekniikan alat ovat kaikkein kiinnostavimpia aloja. Corporate Europe Observatoryn mukaan,
[8] Saksan teollisuusryhmät, etenkin ajoneuvojen valmistajat, ovat eniten kiinnostuneita tästä prosessista, sillä he näkevät mahdollisuuden osittain sijoittaa teollisuudensa Yhdysvaltojen alueelle. Jälkimmäinen korostaa voimakkaasti teollisuustekniikkansa ja sisältää löyhää lainsäädäntöä työelämässä.
[9] Yhdysvaltojen ja Euroopan unionin välisten neuvottelujen kuudes kierros järjestettiin Brysselissä 14.-18. Heinäkuuta. Lokakuun 29. ja 3. välisenä aikana seitsemäs neuvottelukierros järjestetään Marylandissa (USA).
[10] Samoin neuvottelujen opasiteetti on helpottanut "erittäin liberaalin" Jean-Claude Junquerin valitsemista José Manuel Durao Barroson tilalle Euroopan komissiossa. Jälkimmäinen aloitti transatlanttiset neuvottelut Yhdysvaltojen kanssa vuonna 2013.
[11] //www.greenpeace.org/espana/es/Trabajamos-fi/ ...
